Pyssymäki

SyöteMTB:stä oli selvitty hienosti ja Oulun krossisyksyn ajankohta päätetty. Krossisyksyn alkuun oli vielä aikaa ja viikonlopulle ei ihmeemmin ollut mitään suunnitelmaa. Kun minä houkuttelin Arin Syötteelle, niin Ari sai minut innostumaan Pyssymäen reissusta. Lisäksi, kun sinne innostui lähtemään muitakin Syötteen järjestelyhommissa mukana olleita, niin suunnitelmahan oli selvä. Päätettiin lähteä ajamaan retkisarjaa ilman mitään kiirettä :)

Pexin suosituksesta vaihdoin kapeat pikkunappularenkaat leveämpiin karkeampikuvioisiin. Siinä yhteydessä huomasin, että takakiekosta on pinna poikki :o Onneksi aikaa oli vielä pari päivää ja sain hommattua uuden pinnan Special Bikestä. Kalusto saatiin kuntoon ja nähtäväksi jäi oliko takakiekko nyt sellaisessa kunnossa, että se kestää 40km ajelun.

Pyssymäelle saavuttuamme meidän joukkue olikin jo paikalla teltan kanssa ja niin oli moni muukin. Vaikka tapahtuman piti olla pieni, niin mukavasti siellä silti oli porukkaa. Aika paljon oli Oulusta tuttuja naamoja. Ilahduttavaa oli myöskin nähdä SyöteMTB-paitoja runsaasti. Kalustoon vielä viimeiset säädöt, ketjun rasvaus ja ilmanpaineiden tarkistus. Lähdön hetki alkoi lähestyä. 

Suosiolla jäätiin lähdössä ihan hännille mutta Markku otti lähdön retkisarjaksi aika reippaalla vauhdilla. Helppoa soratietä ajeltiin loivaan laskuun parhaimmillaan 35km/h nopeutta. Eihän retkisarjassa sellaista kiirettä pitäisi olla :o Vauhti hidastui, kun päästiin polulle ja olin kaatua heti polulle tullessa, kun poljin osui ilmeisesti puunjuureen kohtuullisen kovassa vauhdissa. Onneksi selvisin pystyssä ja se jäikin koko reissun pahimmaksi läheltäpiti tilanteeksi. Tuli sitä muitakin töksähdyksiä ja horjahteluja kivikossa mutta ei niin, että olisin ollut lähellä kaatumista. 

Pexiltä saadun ennakkotiedon mukaisesti reitti oli teknisesti haastava mutta ei mahdoton. Hän vertasi, että kun ajaa Syötteellä 30km, niin ajaa varmasti Pyssymäen kierroksenkin. Ehkä näin onkin vaikka reitit on minusta melkoisesti erilaisia. Pyssymäki on haastavampi paikoitellen mutta Syötteellä pitkät nousut vievät mehut. Kummassakin reitissä on omat haasteensa. Pyssymäki antoi, ainakin minulle, hyvää tekniikkatreeniä, niin että oli tarkoitus edetä kuitenkin ripeästi. Numerolapun kanssa ei näköjään sittenkään jäädä reitille ihmettelemään vaikka kuinka ajettaisiin retkisarjaa :) 

Puolen matkan huoltoon tuntui matka pitkälle ja kiviselle. Huollossa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Tytöt lupasivat kuitenkin leipoa meille marjapiirakkaa toiselle kierrokselle :) Pisteet henkilökunnalle ;) 

Kierros jatkui ja vastaan tuli kyltti ”Miljoonan kiven polku”. Mieleen tuli, että eikö tuo kyltti olisi voinut olla jo paljon aiemmin? Aika kivinen osuus siitä alkoi mutta aika hyvin se meni ajamalla muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Loppukierrokselle alkoi vielä satamaan mutta se ei ihmeemmin haitannut matkantekoa. Maalialueelle saavuttuamme Peten kanssa mentiin huoltopaikalta suoraan käymään autolla ”omatoimihuollossa” ja sanomistahan siitä tuli :-/ Saatiin kuitenkin jatkaa pienen harhailun jälkeen, pahoittelut järjestäjälle aiheutetusta lisätyöstä. 

Toinen kierros tuntuikin vähän helpommalle sateesta huolimatta. Polku tuntui jo tutummalle ja tiesi, mitä odotella. Väsymys tuntui mutta ei haitannut hirveästi, moni hankaluuksia tuottanut kohta meni paremmin mutta osa meni yhtä huonosti kun ensimmäisellä kerralla ja vauhti pysähtyi ihan samaan kohtaan. Tuli muutaman kerran mieleen, että miksi pitää ajaa kaksi kertaa samaan kiveen, kun tilaa olisi kokeilla jotain toistakin kohtaa polusta. Vähän ennen puolta väliä 60km ajajien kärki ohitti meidät kierroksella. Toista ohitusta saatiinkin odotella melko pitkään. Sitten ohituksia alkoikin tulla koko loppukierroksen ajalle vähän väliä. Toivottavasti emme haitanneet tosissaan ajavien matkantekoa. Yritimme ainakin olla pois edestä. 

Huollossa oli sade haitannut piirakan leipomista ja emme saanutkaan tuoretta marjapiirakkaa toisella kierroksella… Matka jatkui ensiapuun ja siellä sai meidän yksi retkiryhmän jäsen ensiapua kaatuessa loukattuun käsivarteensa. Laavulta löytyi myös yksi alueen viidestä geokätköstä. Nekin piti poimia toisella kierroksella. Se pitäisi oikeastaan lisätä retkisarjan sääntöihin, ettei alueella olevia kätköjä saa jättää hakematta. 

Markku ei jaksanut odotella ja lähti menemään edellä jo kohti maalia. Aika paljon me loppupelissä jäätiin Markulle. Perässä kuitenkin tultiin. Rengasvalinta oli onnistunut ja eipä taida olla pikkunappulaa enää ikävä tämän kokemuksen jälkeen. Takakiekkokin kesti kivikon rasitukset hyvin ja näytti ajon jälkeen täysin suoralle. Pyssymäki MTB 2014 vaikutti mukavalle tapahtumalle. Varsinkin yleisön kannustus oli erittäin mukava juttu. Koko päivähän siinä meni matkoineen. Kiitokset järjestäjille ja kannustajille radan varrella SyöteMTB teamilta!

Krossikommuunin toiminta jatkuu 4.9.2014 ajettavalla tutustumiskierroksella keskiviikkokrossien tapahtumapaikoilla. 10.9.2014 alkaa varsinaiset keskiviikkokrossit.